sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Jos voisi




jäädä tähän,
olla ja pysähtyä,
pesiytyä kotikoloon
ja viikonloppuun,
siniseen utuun,
lankakerien keskelle,
tekisi kankaista suojaisan majan,
ompelisi oveen salvan,
kirjoittaisi pitkän tarinan,
joisi lämmintä
ja hykertelisi piilossa hiljaa hihitellen.



Eikä tulisi nälkäkään,
sillä kuusenneulasia riittää.
Päätettiin pitää kuusi vielä viikon.




23 kommenttia:

pilvikki kirjoitti...

Ihanan lämpöinen runo <3
Itselläni on aivan hurja väsy ja tuo kaikki kuulosti aivan liian houkuttelevalta. Pian kyllä hyppäänkin nukkumaan paksujen peittojen alle.
Pitäkää vain kuusi vielä, onhan se kaunis : )

kata kirjoitti...

Kuulostaa hooukuttelevalta, paitsi kuusenneulaset ;)
Suloiset pehmeät kuvat. Satumaiset!

Maija kirjoitti...

Mä aoin tehdä tänään juuri noin. Paitsi kuusi vietiin jo pois =)

vilukissi kirjoitti...

Sanopa muuta ... täällä lähdemme töihin vaikka mitä olisi pakkasta ja keskieuroopassa jäädään ihmettelemään kotiin...haluaisin kanssa käpertyä lankojeni keskelle, sisätiloihin ja eikä olisi nin kiire, ei niin minnekään.

Lissu kirjoitti...

Jep. Suosittelen. Minulla on lisàksi kasa kirjoja... Meinaa vaan tuo aurinko mokoma jo heràtellà tàtà karhua.

Mirka kirjoitti...

kuulostaa ah, niin mukavalta!

JaanaR kirjoitti...

Samat aatokset täällä myös! Mutta sinä osaat pukea ne sanoiksi niin kauniisti! Koruilutarpeet ja korttiaskartelut majaan mukaan... Mutta ei auta, tuota muutakin tekemistä riittää...

Päivikki kirjoitti...

Kuulen tuon melkein lauluna, helinää korville! Ja haikeaa...
Olen muuten lukenut jostakin alkuihmisestä tiibetissä, joka eli satoja vuosia ravintonaan vesi havuneulaset ja marjat. Jotta pitkää ikää teille!

Tirpana kirjoitti...

Tuli lämmin ja niin kodikas olo. Ihana olisi hautua kotipesään...

violet kirjoitti...

Me ei olla mitään kuusesta pÄätetty mutta tuossahan se on kun kukaan ei ole viitsinyt mitään tehdä asiain muuttamiseksi.

himalainen kirjoitti...

Aivan sama tunne, meilläkin vielä kuusi. En osaa edes sanoa muuta, mutta kirjoitit tähän nyt minunkin olon.
Leivon sämpylöitä ja keitän keittoa, tikkailen puseroa ja olen ihan hiljaa täällä kotona. Muut ovat ulkona.

Pikkusisko kirjoitti...

Minä meinasin jäädä pesiytymään päiväunien jälkeen tuonne peittojen alle.

Lankastia kirjoitti...

Tämä oli ihana! Osasit kuvata hienosti tuon tunnetilan..ihan kadehdittavan hyvin..
Oikeasti: miulle tuli heti hyvä mieli! Kiitos!
p.s. kuusenneulaset jätän kuitenkin vuohille, kun ne tykkää niistä enemmän :)

Satu kirjoitti...

Kotikoloon pysähtymiset kuvasit kauniisti. Toivottavasti teillä oli hykerryttävän suloinen viikonloppu.

Prisca kirjoitti...

ihana...
jotenkin minäkin niin kovasti toivoisin, että voisi koteloitua kotiin juuri noin.
Ja toisaalta sitten ei.Tuntuu, että kevät tulee nopeammin kun pyörähtää arkeen.

sade kirjoitti...

Ihania ajatuksia.. <3
voih, missasin arvonnan.. Onnea blogille :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihania, sinisiä, talvipäivän rauhaa ja raukeutta ja toisaalta sitä ihanaa nenää, leukaa ja poskipäitä nipistävää pakkasilman kirpeyttä henkiviä kuvia! Juuri tällaisina pakkaspäivinä on ihana tulla pulkkamäestä tai hiihtoretkeltä kotiin, syödä punaisin poskin lämmintä keittoa, käydä saunassa, kilkutella puikkoja, lukea kirjaa ja vain olla... ah, talvea! <3

Sari

Linnea kirjoitti...

Hei, meilläkin on vielä kuusi. Se on puolimetrinen ja kasvaa ruukussa. Ei siitä varmaan pääse ennen kesää eroon ;-)
Kesällä sen voi vielä parvekkeelle.

Kirjailijatar kirjoitti...

Ei hullumpi ajatus. Voisi tosiaankin käpertyä johonkin lumen keskelle.

Satu kirjoitti...

Taru! Kiitos sinulle! Kyllä on kuusi kaunis, vieläkin... :)

Kata! Voi Kata, kiitos sulle!

Maija! Oikea tapa viettää päivä! :)

Vilukissi! Oi kiireettömyys! Kunpa joskus olisikin enemmän rauhaa, vähemmän hoppua!

Lissu! Kirjakasa! Voisin lukea monta päivää putkeen...

Mirka! Eikös!

JaanaR! Kiitos kauniista sanoistasi! Niin, tekemistä arjessa piisaa, loputtomasti...Voi vain uneksia käsillä tekemisestä...

Päivikki! :D No kiitos, kyllä noilla neulasilla, mitä tossa lattialla on, pitkälle pötkiikin! :)

Satu kirjoitti...

Tirpana! Kiva kuulla! Pesiytyminen on ihanaa!

Violet! Ja mikäs siinä sitten. Lähtee kun lähtee.

Himalainen! Voi, hyvä jos olo välittyi ja samalta tuntui! :) Hiljaisuus kotona on ihanaa välillä, ja oma rauha tehdä, olla.

Pikkusisko! Joskus hyvä olla vaan, piilossa, vaikka koko päivä.

Lankastia! Voi että, kiva, jos tuli hyvä olo! Ilahduttaa minua! :)

Satu! Oli mukava viikonloppu, kiitoss. Ja seuraava odotellessa! :)

Aurinko ja kuu! Niinpä, puolensa ja puolensa, sunnuntaina vaan aina arkipaniikki, mikä tasottuu, kunhan pääsee vauhtiin. Ja nyt jo voi taas odottaa kotioloja ja viikonloppua!

sade! Oih, kiitos! Ensi kerralla sitten! ;)

Sari! Totta puhut, kuulosti kommenttisi houkuttelevalta! :)

Linnea! :D Meidänkin saattaa päätyä parvekkeelle, ilman niitä neulasia...

Kirjailijatar! Niin, lämpimästi. Piiloon. Ihan hiljaa.

Ritva kirjoitti...

voi mitkä herkkukuvat!
kiitos!

Satu kirjoitti...

Ritva! Voi, kiitos sinulle! Nam.