ettei perjantaiksi tule koskaan läksyjä, tokaisi tyttö, kun kyselin joko tehty.
Äiti koita nyt muistaa. Niin koitan, jatkuvasti, sata eri asiaa, tärkeämpääkin.
Onneksi on puhelimessa muistutus, töissä keltaiset muistilaput, kalenteri.
Tämä pää ei nimittäin todellakaan muista kaikkea, vaikka koittaisikin ihan
tosissaan. Muistilistoja, kauppalistoja, lista keskeneräisistä käsitöistä...
Eikä muistaminen ole ainoa asia, mitä pitäisi koittaa. Koita nyt ehtiä.
Nyt kun nämä pakkaset riepottavat ja fillarit eivät kulje, niin koitan ehtiä
joka paikkaan oikeaan aikaan. Tänäkin iltana tunnin välein ratin takana siirrän
lapsiani paikasta toiseen. Ja koitan muistaa samalla kun koitan ehtiä, että on
hiton liukasta, etten vain rysäytä kenenkään perään tai aja ojan pohjalle.
Kaupasta koitan muistaa hakea huomiseksi sapuskaa, minkä koitan vielä ehtiä
tehdä valmiiksi tänään. Täytyy kirjoittaa se kauppalappu. Että muistan mitä tarvitaan.
Tammikuu on ollut kiirus. Hirmuisen. Kaikkea en ole ehtinyt. Käsityörintamalla
hiljaista, vain harmaata neulomusta iltaisin muutama rivillinen. Mielessä kyllä
vaikka mitä värikästä, mutta kun ei vaan ehdi. Tämä ei ole valitus, en ole tänään
ollenkaan valitustuulella. Tämä on vain sellainen toteamus, itsellenikin, selitys siihen,
miksi vapaa-aikana ei ehdi. Ja samalla anteeksipyyntö teille, jotka odotatte arvonta-
palkintoja! Lupasin ne tammikuun aikana ja nyt joudun pyytämään hieman lisäaikaa...
Tulevat varmasti heti kun...ehdin.
Mutta minä olen saanut piikkimaton. Olen ihan innoissani siitä! Olen nyt kahtena iltana testannut ja tuntuu hyvältä!Piikkien päälle aion muistaa ehtiä asettua iltaisin!
Tyttö kysyi, ehdinkö silittää hama-helmityön. Vartti aikaa, ennenkuin sinne kauppaan
kirmaan. Ehdin. Se on ihanaa, että lapset ovat jo niin isoja, ettei joka kerta tarvitse
koko bändiä pakata mukaan. Kunhan muistan ottaa aina sen oikean lapsen kyytiin.
10 kommenttia:
tuo muistaminen tai muistamatta jättäminen on kyllä tuttua - kaikki täytyy olla ylhäällä, mustaa valkoisella.. muuten ei homma kulje. ja jos on sellainen olo, että jotain on nyt unohtanut, eikä tule mieleen mikä - se on kamalaa...
äläkä ressaa palkinnoista - ne kyllä ehtii sitte joskus! :D
Muistaminen ja ehtiminen, toden totta kaksi vaikeaa asiaa. Minäkin harrastan muistilistoja, erityisesti töissä on joskus pakko, kun pää tuntuu hajoavan. Ehtiminen sujuu nykyään jo ihan hyvin, ei ole enää niin kiire kuin jossain aiemmassa elämänvaiheessa.
Minulla on lista, josta ei kodin ulkopuoliset asiat vähene kuin pari kerrallaan mutta vievät koko päivän ajan.
Muistaminen onkin sitten jo ihan oma tarinansa.Unohtuuu jopa ne muistilaput.
Ja ei hätää ja huolta, sitten kun kerkiää, ennättää ;)
Äidin pitää venyä, vanua, muistaa ja ehtiä! Ja sitten yks kaks, onkin rauhallisempaa : )
Muistilaput helpottavat elämää kummasti.
Ihan kuin mun viikko!!!
Liikaa muistettavaa ja enemmänkin.
Ei vain omat vaan muidenkin asiat.
Ja tuo ...oikea lapsi mukaan :)) tuttua...
Sanopa muuta. Ymmärrän, ettet valita. Elämä vain on tuommoista. se on fakta. Minäkin unohdin ostaa vaipat ja päiväkotiin herkkuja kuopuksen synttäripäiväksi. Ja töissä ne miettii, kun en muista mitään. Pää on ihan täynnä kaikkea. Ja vaikka kuinka yrittää ja tekee ja on tolkkuna, aina sekoaa jokin kohta ja unohtuu jokin asia. Juttua on nyt vaan vähän liikaa. Tsemppiä sinne!
Aivan, juuri näin!
Minunkin tammikuu on ollut kiireinen. Toivottavasti oli koko vuoden kiireisin kuukausi! onneksi perjantaina on lupa huokaista.
Mirka! Voi kiitos sinä ihana ymmärryksestä! Harmittaa, ettei tule valmista, mutta kuten tiedät, niin täyttä tämä arki.
Kirjailijatar! On ne, ja yhdessä aiheuttavat aika-ajoin paniikkiakin... Aina ei riitä se, että yrittää ottaa rauhallisesti.
pikkujutut! Niin unohtuu. Ja puhelimen muistutuksetkin, kun räppää äänen nopeasti pois...Oi kiitos sinäkin, olo hieman kevenee, kun ymmärrätte! Muistan tuon viimeisen, sitten kun kerkiää, ennättää! Ihana!
Taru! Joo, aika kuminauhana ollaan välillä, eikä vaan yhtenä...lapuilla mennään!
aurinko ja kuu! Tämä niin ihanaa, kun tietää, että toinen tietää... :) En ole koskaan , vielä, unohtanut ottaa lasta kyytiin, mutta väärään kohteeseen ollaan kyllä ajettu. :D Rauhaisampaa viikonloppua sinulle, Nainen!
Outi! Kiitos, toveri, tsemppiä sinnekin, rutkasti! Niin totta sanot, juttua on vähän liikaa. On, ei oikein pysy hanskassa. Eräs äiti-ihminen sanoi arjesta puhuessamme, että "sitten joku vielä ihmetteli, että miksi mulla on verenpainetta!". Niinpä. Mullakin on ja aina ei muista edes sitä lääkettä heittää huiviin...
Vilukissi! Just det.
Sukkamieli! Iso Huoh! Samaa toivon, että rauhottuisi.
Tää on niin kuin omasta arjestani. Naurttaa =) Vaikka se onkin ihan kamalaa...
Lähetä kommentti