sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Pitkiä päiviä



harmaita
märkiä
kotivalon kellertäviä.

Sairautta talossa,
huolta ja outoa hiljaisuutta.
Me kaikki kuitenkin yhdessä,
tiukasti,
katsottu leffoja, pelattu ja naurettukin.






Lukuvire on ollut koko syksyn hukassa,
karkuteillä.
Nyt kuitenkin ilo löytynyt,
Paulo Coelhon Brida
on tempaissut minut pilviin.
Luulen, että olen saanut otteen taas,
syytäkin, olen ikävöinyt sanarivejä.

Sitten...ompeluhalu kolkuttelee.
Josko saisin koneen hereille.


13 kommenttia:

Lankastia kirjoitti...

Kuvistasi kuultaa tunnelma. Sairautta tuntuu olevan liikkeellä, täälläkin. Voimia ja pikaista paranemista toivon teille kaikille!

Merruli kirjoitti...

Voi, miten ikävää, että koti on muuttunut sairastuvaksi. Pikaista paranemista!

Coelho jos kuka osaa houkutella lukuinnon esiin. Taianomaiset tarinat luontuvat häneltä miltei takuuvarmasti. Brida ja viimeisin on vielä lukematta, Alkemisti on ikisuosikkini.

Pikkusisko kirjoitti...

Voi voi sairautta, paranemista sinne! Ompelukoneet ovat outoja, kun ne toisinaan vaativat pitkääkin lepoa...

pikkujutut kirjoitti...

Paranemista sinne toivottelen! Ei ole kivaa se, ei ollenkaan.

kata kirjoitti...

Voi pikaista paranemista! Toivon että kuvasi pian vaihtuvat iloisempiin. Sitä ennen, kääriytykää viltteihin, siemailkaa hunajateetä ja pitäkää villasukkia...

outi kirjoitti...

Mukavilta kuulostavat heräävät ompeluhalut ja lukuvire. Kurjalta se sairaus. Jospa jo pois menossa?

Satu kirjoitti...

Lankastia! Kiitos sinulle! Ollaan kotona vielä tämä ja huominen, toivon että vatsakivut ja muut lakkaavat pian. Kuumettakin pienellä oli hirmusti, mutta ei onneksi enää. Jollei sitten tähän vielä iske SEKIN.

Hyvää vointia sinulle sinne!

Merruli! Kiitokset! Sairastupaeloa vielä vietellään, toivottavasti loppuviikoksi kunnossa, kaikki.

Tunnustan, että luen ihka ensimmäistä Coelhoa...mutta taidan olla jo koukussa!

Pikkusisko! Kiitos! Outoja ovat, omani on yrittänyt jopa piiloutua, kauhean määrän kamaa kerännyt päälleen...

Pikkujutut! Kiitos sulle, ei ole juu...

Kata! Kiitos Kata, samaa mietin, nyt tarvittais väriloistoa kuviinkin! :) Uudet villasukatkin pitäisi neuloa...

Outi! Toivon kovasti, että olisi pois menossa. Tyttö oksensi perjantaina kerran, sitten tuli kuume, se onneksi jo helpotti, mutta yhä valittaa vatsaansa...Itsellä flaati olo yhä vaikka kuuri poskiontelontulehdukseen saatu jo torstaina. TYLSÄÄ.

Niin, kuulostaa hyvältä ja sormenpäitä kihelmöi...kohta kuorin ompelukoneen esiin ja pidän palaverin sen kanssa. Tämmöinen peli ei vetele.

Lissu kirjoitti...

Voi voi potilaita! Paranemista sinne. Kuvasi ovat ihania. Minà en voinut olla ostamatta Coelhon almanakkaa ensi vuodelle. En vaan voinut. Seuraavaksi hankin uusimman kirjan - tàllà kertaa italiaksi.

Satu kirjoitti...

Lissu! Voi, kiitos sinulle! Muistan postauksesi siitä almanakasta ja se on jäänyt kaihertamaan mieltäni...luulen, että voisin haluta samanlaisen...Hyvää vointia sinulle sinne!

JaanaR kirjoitti...

Voi, sairastaminen on tylsää...Pikaista paranemista toivon teille. Meillä ollaan toistaiseksi terveitä. Coelhoa täälläkin, Alkemisti on jälleen yöpöydällä...

himalainen kirjoitti...

Meilläkin unohtui viikoksi kinastelut, kun yhdessä sairastettiin, oli vain tärkeää olla yhdessä. Vaikka raskas, niin silti arvokas viikko.

Ajattelen paljon hyviä asioita teille!

Minä tykkäsin hirmuisesti siitä Coelhon Zahirista. Tuota Bridaa en ole lukenut, ehkä se voisi olla juuri sopiva nyt tähän marraskuun tunnelmaa, jos yhtään arvaan oikein, siinäkin kuitenkin vähän mystiikkaa ja pohdittavaa.

Annika kirjoitti...

Paranemisia!!!
Lukuvire on hieman kadoksissa täälläkin. Muutama aloitettu, kiinnostava kirja yöpöydällä, mutta niin väsynyt lukija!

Satu kirjoitti...

JaanaR! Lämmin kiitos! Pysykää terveinä! Luulenpa, että mulla alkaa Coelhon tuotannon kahlaus...

Himalainen! Sinä suloinen, kiitos! Niin, ja sellainen olo, että nämä taudit vasta alkusoittoa tulevalle...Muistan yhden talven, kun meidän perheessä ei ollut yhtäkään sellaista päivää, että kaikki olisimme olleet terveitä. Oikea tautien talvi oli. Nyt vähän samanlaisissa tunnelmissa täällä synkistelen...

Kyllä, juuri minusta marraskuinen kirja, takerruinkin kirjastossa siihen alunperin lumoavan valko-kultaisen kannen takia...Niin kaunis.

Onnellista viikkoa sinulle!

Annika! Paljon kiitoksia! Sama juttu, väsynyt lukija, ei ole millään saanut otetta, jotakin kirjaa tahkosin ja tahkosin ja lopulta luovutin. Mutta nyt...jo tirkistelin seuraavaakin... Lukuvire saatava kuntoon jouluksi!