nämä päivät ja illat.
Niin hämärää kun palaa töistä,
niin hämärää,
ei oikeaa valoa ollenkaan.
Mainitsin mielenrauhan aiemmin.
Kun päivä on hämäräinen,
kun ilma on pysähtynyt ja sielultaan syvä,
kuin maailma odottaisi jotain,
silloin tunnen vahvaa rauhaa.
Vaikka rakastan kesän valoa,
on syyshämärässä jotain niin turvallista, lupaavaakin.
Mielenrauha syntyy hetkestä,
sen aistimisesta.
Pysähdyn , olen , kuulen.
En hätäile, hoputa.
Ajattelen vain tätä päivää, en huomista.
Tai ainakaan ensi viikkoa.
En suostu nyt juuri hermoilemaan,
vaikka töissäkin niin levotonta.
Ehdin, ehdin,
kaiken mikä on tarpeen,
niin olen päättänyt.
Ja mikä on tarpeen?
Oikeasti... ruoka, puhtaat vaatteet,
lasten levollinen mieli, syli ja yhteinen nauru.
Tarpeen on lankakerä ja puikot
iltasella, tai viehättävä kirja,
jollei vain uneta niin, että suoraan pötkölleen.
Mielenrauhaa on valmistautuminen huomiseen,
ettei aamulla tarvitse hoppuilla.
Ja ennemmin hymy kuin otsaryppy.
En tiedä osaanko,
mutta ainakin harjoittelen.
Ei ole kiire, eihän?
Tässäkään asiassa.
Toki olenhan nainen
ja mielenrauha voi hetkessä heilahtaa toiseen äärilaitaan...
kuten mies välillä,
sopivassa tilanteessa,
laulahtaa
"Oi kuinka häilyvä
onkaan tuo nainen..."
vai miten se nyt meni...
Kuitenkin, niin tai näin,
hämärtää ja kohta oikein pimenee.
Otetaan se valo silti jostain irti,
eikös niin naiset?
hämärtää ja kohta oikein pimenee.
Otetaan se valo silti jostain irti,
eikös niin naiset?
9 kommenttia:
Mielenrauha on juuri tuota, hetkeä ja seuraavaa...
Kiitos Satu, että veit ajatukseni siihen, mikä arjen kiireiden keskellä on oikeasti tärkeää.
Itselläni takana hulluista hulluin viikko - näiden sanojesi voimalla rauhoitun viikonloppuun :)
Hyvä teksti,sanoit juuri oikeat sanat!
Tärkeitä asioita on paljon,mutta kaikkein tärkeimmät ovat juuri tuollaisia yksinkertaisia ja jokapäiväisiä..pieniä hetkiä.
Tuli kummasti auhallisempi olo,vaikkei se nyt niin levoton edes ollutkaan:)
siis Rauhallisempi olo:)
Kyllä, otetaan valoa sieltä, mistä sitä aina löytyy. Kynttilöistä!
Satu kiitos sinulle, aivan kuin sinulla olisi taikasauva siellä, pieni heilautus ja hyvä mieli leviää, näkee hetket.
Melkein joka ilta kun on lähtenyt töistä on ollut pimeämpää ja pimeämpää. Eilen illalla vein kaksi naista kotiin, kun en halunnut, että heidän pitäisi arkailla tummaa outoa iltaa. Itselle tuli siitä niin valoisa olo. Pieni asia, mutta silti iso.
Kiitos sinulle. Ja lempeää ihanaa viikonloppua :)
Voi kuinka usein sitä miettii entistä tai tulevaa unohtaen ottaa kiinni hetkestä ja siitä mikä oikeasti on tärkeää. Kiitos taas ihanasta tekstistä jota kuvat täydentävät. Rentoa viikonvaihdetta, tunti enemmän yhdessäoloa perheen kanssa:)
Ehkä pitäisi ottaa tavoitteeksi käydä joka päivä päiväsaikaan ulkona toteamassa, että kyllä se valo siellä on, vaikkei sitä työn pariin/ sieltä pois raahustaessa näykään...
Sinulle on tunnustus ja haaste blogissani!
Linnea! Sitäpä sitä. Onneksi edes joskus hetken sen muistaa.
Minttumaari! Voi, toivottavasti viikonloppusi on ollut rauhaisa ja tunnelmainen!
niina! Kyllä se pysähtyminen rauhoittaa. Välillä vain vaikea pysäyttää itsensä ja mielensä.
Vilukissi! Kynttilät! Ehdottomasti!
himalainen! Ihana tuo taikasauva-ajatus! :) Niin, juuri pienet tärkeitä, niitä mitkä sydäntä eniten läämmittävät. Kiitos, toivottavasti viikonloppusi on ollut suloinen!
JaanaR! Kiitos sanoistasi, ilahduttivat! Totta, tunti enemmän aikaa! :) Toivon, että sinunkin viikonloppusi on ollut ihana!
Sohvi! Totta! Ja oikein ääneen mainita tai ylös kirjata, että on valo, on!
Voi, kiitos, iloinen yllätys Sohvi! Vastaan haasteeseen! :)
Lähetä kommentti