sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Ilmassa



aatoksia,
tuulen mukana kujeilevasti kirmailevia,
pienet siivet saaneita...

mielenrauhaa,
vihreän lukemattomia sävyjä,
valon voimaa...

tahtoa,
avaraa mieltä,
kuplivaa odotusta...






Eilisellä lenkkipolulla tapasin kukkivia omenapuita,
vihreänä orastavaa peltoa,
sinisiä lemmikkejä.
Kesä kolkuttaa ovella.
Ehdin kyllä avata.

5 kommenttia:

himalainen kirjoitti...

Voi kun odotan kukkivia omenapuita, toivottavasti tulee paljon kukkia. Kukkivia tuomiakin odotan. Molemmat niin ihania.
Mutta voisin hidastella, haluaisin odottaa niitä vielä jonkin aikaa....

pikkujutut kirjoitti...

Omenapuiden kukkimisesta myohastymme mutta toivottavasti loydan tuollaista samanlaista rauhaa lenkkeillessa siella.

Tama kirjoitus toi mielenrauhaa, kiitos :)

leena kirjoitti...

Kesäisiä sanoja! Ihanaa, kun kesä tulee.

sade kirjoitti...

se on ihanaa kun kesä kolkuttelee!! <3

Satu kirjoitti...

himalainen! Niin, tämä aika juoksee ihan liian vikkelään, pitäisi olla pysähtymishetkiä paljon enemmän. Ja odottaminen onkin useimmiten parasta...

pikkujutut! Ole hyvä, mukava kuulla! Lenkkipoluilta löydän itse kokonaisvaltaisen mielenrauhan.

leena! Se on niin ihanaa, ettei meinaa osata sanoiksi oikein pukea.

sade! Ehdottomasti, riemastuttaavaa!