Unessa

olin viikonlopun
ja ehkä vieläkin.
Hämyssä, harmaassa unimaassa.
Voin herätä sitten vaikka perjantaina.

Sain keittiöön kuitenkin syystunnelman verhoilla,
pois kirkas oranssi.
Rakkaalla siilillä, ystävältä aikoinaan saadulla,
on oma pesäkolo.
Nyt siili sai kaverin, tonttusen,
joka minulle ihanalta taholta saapui,
mutta vasta nyt kunnolla kotiutui,
kun keittiö syksyksi muuttui.
Joulusta muistuttaa, suloisesti.
Huhuilee aamusella kynttilänvalossa,
herättelee kahvinkeittäjän.

Rauhallista viikkoa kaikille!

Lasi

on kaunis materiaali.
Olen hiljaksiin tykästynyt siihen, vaikka onkin kylmä ja kova.
Pidän kuviolaseista, värilaseista,
viinilaseista ;)
lasikoristeista, kauniisti valossa välkehtivistä.
Siltikään, lasi ei ole minun materiaalini,
ei sellainen käsiin sopiva, hyvän tuntuinen,
mukava työstettävä.
Siihen tarvitsen pehmeämpää.

Koulussa tehdään tiffany-työ.
Tiedän, asenteeni on väärä, olin heti torjuva.
En pidä, en halua, ei kiinnosta.
Mikä tällainen opiskelija oikein on??
Missä on avara suhtautuminen, innokas asenne, haloo!

No, hain lasiliikkeestä keltaista ja vihreää kuviolasia, halpoja.
Muuta ei ollut saatavilla, en ehtinyt parempiin putiikkeihin etsimään.
Tykkään niistä kyllä, ovat vaan pirullisia leikattavia.
No, jos minä haraan vastaan, niin kyllä lasikin kyntensä näytti.

Tuo keltainen on minusta kevätaurinko.
Ja vihreästä tuli puunrungot.
Se aurinko kurkistaa runkojen välistä.
Suunnittelin työni isoista paloista,
siksi, että tiesin hermojen kilahtavan helposti.

Tykkään lasin leikkaamisen äänestä,
siitä, kun lasitrissa sirisee lasin pinnassa.
Leikkausjälki saa aikaan lasin molekyylien liikkumisen
ja lasia naputellaan ja taivutellaan,
jotta molekyylien liikkuminen lisääntyy
ja saa aikaan lasinpalojen irtoamisen leikkausviivan kohdalta.

Minusta tämä oli niin mielenkiintoinen asia,
että kun viime viikonloppuna kohtasin pienen mökin,
joka oli joutunut ilkivallan kohteeksi,
mietin kovasti säälien tuota rikottua lasia,
heti hajonnutta...
Sitä ei kukaan rauhassa naputellut,
eivät ehtineet molekyylit liikuskella.

Leikatut lasinpalat hiotaan vesihiomakoneella.
Se oli oikeastaan aika hauskaa ja rentouttavaakin,
sanoo opiskelija, joka vastusti koneita ja teknisiä työtapoja.
Nyt olen siinä pisteessä, että hiotut palat
olisi päällystettävä reunoista kuparifolionauhalla.
Sen jälkeen lasinpalat saumataan yhteen juotostinalla.
No se vasta näytti hankalalta puuhalta,
enkä siitä tinastakaan tykkää yhtään.
Saa nähdä tuleeko työ valmiiksi.
Tai pysyykö se kasassa,
myönnän, että mielenkiinnon puute
saa aikaan huithapelia työskentelyä.

Sen verran kuitenkin tästäkin innostuin,
että haaveksin pienistä, hiotuista lasinpalasista
keittiön ikkunassa sädehtimässä...

Oletko sinä työstänyt lasia?
Entä mikä on sinun suhteesi lasiin materiaalina?

Kuvittelee kesää

tämä kuva ja kuvan piha,
auringon läiskässä keinu heinikossa
ja keinussa varmasti sata kesähaavetta.
Onkohan talvellakin keinu paikallaan,
paistaako aurinko kujeillen keveästi,
keinuttaako tuuli kesähaaveita muusta piittaamatta?

Käyn tarkistamassa, kun siellä päin seuraavan kerran vierailen.
Kuvan otin viime sunnuntaina.
Toisaalta toivon, että keinu olisi paikallaan,
haaveitten takia.
Mutta toisaalta, se tarkoittaa sitten sitä,
että pihassa eikä pihan talossa asuta,
että kukaan ei ehkä välitäkään pihasta,
auringosta pihalla eikä keinusta,
keinusta täynnä kesähaaveita.
Jos se on siellä sitten talvella,
minä menen ja istahdan keskelle niitä haaveita.
Kerron, että minä välitän.


Minulle on tänään sanottu kovin kauniisti.
Niin, että ilahduin suuresti, yllätyin,
hämmenyin sanojen äärellä.
Soivat vieläkin mielessäni.
Kiitos.

Minä hengitin metsää, peltoa

onnellisena muutaman päivän,
oli vapaata ja tautikin viimein poissa,
vähän luntakin, niin että tyttö sai miniukon tehtyä.
Oli tuulta, usvaa, aurinkoa
ja iltojen pimeys.

Se tuuli oli kotipihan puista vienyt viimeiset lehdet,
keltaisesta oli tullut harmaa,
pidän siitä, vaikka keltainenkin oli niin hyvä.
Maisema riisuutuu marraskuuhun.

Hengitin, onneksi.
Ajatus kieppui puitten latvuksissa,
mieli kirmasi lehtien kanssa kilpaa.
Roikun tiukasti siinä kiinni.
Sillä tämä arki yrittää muuta.

Tänään aamusella

Siivet

löysin haaveilleni,
juurrutin elämäni paperille.
Sanoja,
kuvia,
paloittain paikoilleen.

Elämäni kartta mukana
lähden aamutuimaan koulutielle.
Puolikuntoisena yhä,
josko jo pian tervehtyisin.
Mukaan otan myös tuon pienen suloisen,
tytön itse tekemän,
sekä saumauslaastia.
Oma mosaiikkityöni odottaa koululla.

Kiitän ja tunnustan

olevani välillä hitauden huippu.
Kultainen ystäväni Ninnu
antoi minulle kauniin tunnustuksen,
johon nyt viimein vastaan!

Toivottiin kerrottavaksi kolme asiaa, mitä rakastan.
Läheisteni lisäksi rakastan
mielenrauhaa,
kaunista, kuvallista kerrontaa
ja
intensiivistä, intohimoista tekemisen tilaa.

Lisäksi pyydettiin esittelemään
kuva, jota rakastan.
Tuossa yllä on kuva Kiilopäältä, Saariselältä.
Hieno reissu,
taivas, mikä maisema.
Kosketti syvältä, jotain minusta jäi.

Toivottiin myös tunnustusta jatkettavaksi,
mutta tällä kertaa haluan vain
lähettää terveiset ihanalle Johannalle.
Kiitos, kun olet siellä!

Ja kiitos Ninnu, ilahdutit!

Ja vielä enemmän olen myöhässä
suloisen Auringon ja kuun
haasteen kanssa.
Mutta parempi myöhään...
Seitsemän asiaa minusta.

Kerron, mitkä seitsemän asiaa mielessä tällä hetkellä.

1 Koulutyöt ja erityisesti henkilökohtainen opetussuunnitelma
sekä tekeillä oleva Life Map

2 Kunpa lapset eivät sairastuisi tähän flunssaan tai mihinkään muuhunkaan,
ensi viikolla syysloma heillä ja isällä ja viikonloppuna olisi
reissu mummin ja papan luokse...
Poika tosin jo oireilee...

3 Neulomukset. Olisi kova vimma tehdä, koko ajan.
Taitaa liittyä syksyyn. Ihana käpertyä sohvan nurkkaan lankakerien kanssa.

4 Koti kaipaa kohennusta ja huoneiden vaihtoprojekti meneillään.
Eli jatkuva kaaos ja keskeneräisyys.
Yritetään jouluksi saada kuntoon. Ainakin päällisin puolin.

5 Monta kirjaa odottaa lukemista. Kesken neljäs Harry Potter
ja Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja.
Hidasta on, kesällä ehdin lukea ihanan paljon,
nyt aika menee luonnollisesti koulutöissä. Vähän kuitenkin, silloin tällöin.

6 Syksy tuntuu hyvältä. Odotan marraskuuta.
Yritän tulla juttuun pimeän kanssa, siis yritän.
Haluaisin nyt nähdä Jäämeren.

7 Täytyy mennä nukkumaan. Toivon levollista yötä,
ettei yskittäisi, voisin vaikka tilata Jäämeri-unen nähtäväksi.
Aamulla kello soi puoli seitsemän.

Lämmin kiitos sinulle, Aurinko ja kuu!