Satunkaa

On aika

2011-11-06T10:58:00.001+02:00

pakata reppu

ja vaihtaa maisemaa,

toisille teille, uusiin tuuliin.

Sama pää ja samat ajatukset,

mutta toinen osoite.

Tulethan mukaan

sivukujille.

Vanhojen tammien keskellä

2011-11-05T18:32:00.000+02:00

oli minun seikkailuni tänään,

harmaana, hiljaisena pyhänä.

Siellä oli voima puissa,

rauha maisemassa,

täydellinen hiljaisuus,

vanhat, sitkeät rauniot

ja sellainen ikiaikaisuuden tuntu,

mikä juuri tänään tuntui niin oikealta.

Namut

2011-11-04T13:19:00.000+02:00

tuli näistä tyttären sukista!

Sivukujat

2011-11-03T20:45:00.000+02:00

ja salaiset kurkistelut.

Aineksia tarinaan jos toiseenkin.

Matkan suola, sanon minä.

Joko tai

2011-11-03T10:13:00.002+02:00

Jos lapsi olisi kuumeeton, olisin töissä.

Mutta olen kotona.

Jos itse olisin jo kunnossa, lähtisin illalla lenkille.

Mutta yskin yhä.

Näin jo unta, että juoksin 10 kilometrin lenkin.

Se tuntui taivaalliselta.

Olen yskinyt viisi viikkoa, enkä siis ole liikkunut aikoihin.

Se on jotain muuta kuin taivas.

Jos marraskuu jatkuu näin lämpöisenä,

on ryhdyttävä toimeen ja

virkattava ohuen ohuesta vitivlkoisesta langasta

lumihiutaleita,

kun niitä ei kerran taivaalta saada.

Jos pesukone olisi kunnossa,

pesisin pyykkiä taukoamatta.

Nyt pesen pikkupyykkiä omin kätösin

pyykkivuoren kasvaessa tarmokkaasti huimiin korkeuksiin.

Jos kaipaa uusia tuulia,

avaisiko ikkunan

vaiko kokonaisen oven?

Entä jos tuulet ovatkin muita kuin lempeitä,

voivatko ne silti olla hyviä?

Jos pitää luukut kiinni, tukehtuuko kokonaan?

Valkoista

vai kirjavaa?

Veriroiskeita ja hiphopaskelia

2011-11-01T18:12:00.000+02:00

meillä tänään.

Pienemmän tyttären tanssitreenit jatkuvat kotiolohuoneessa

varsinaisten hiphoptreenien jälkeen.

Hiki päässä musan pauhaessa.

Isompi tytär vetäisi kajaalit silmiin,

kurkun auki ja kietoutui verisiin sideharsoihin.

Lähti discoilemaan, syksyn kuumin tapahtuma koulussa.

Poika pyöräytteli silmiään tämän kaiken keskellä,

vetäisi futiskamat päälle ja pakeni pimeyteen.

Minä etsin kadotettua marraskuuta, en löytänyt,

vaan korvikkeeksi tyhjensin kirjaston mm. joulukirjoista.

Uunissa paistuu hunajainen peltileipä

auringonkukansiemenillä höystettynä.

Iltapalaksi sitä ja niitä kirjoja.

Kun maanantaina ollaan

2011-10-31T17:27:00.001+02:00

siinä vaiheessa päivää,

että perunat kiehuvat kotihellalla,

sanoisin, että ollaan päivässä, viikossakin

jo hyvällä mallilla.

Maanantai-illan hämärässä on tunnelma kohdallaan,

enkä halua nyt pilata sitä

ajattelemalla rikkinäistä pyykinpesukonetta

tai epätietoisuutta loppuvuoden kuvioissani.

Sen sijaan kuuntelen lapsiani,

etsin kankaankuviointikamppeeni esille,

nautin c-vitamiinia ja kupillisen kahvia

sekä loppuillan aion neuloa sukkaa.

Sitten nukun aina marraskuuhun asti.

Mustaa ja harmaata raitaa

2011-10-30T09:21:00.000+02:00

neuloin sukkiini.

Tytär tosin omi ne itselleen jo tekovaiheessa.

Hän on onnellinen farkuissaan!

Kun oikea jalka oli ensin reilun kuukauden koko kipsissä

ja sitten vielä klompsutteli jalkatuen ja keppien kanssa toisen kuukauden,

niin tämä viikko on ollutkin aika juhlaa

kulkea normaalisti kaksin jaloin!

Vielä kuitenkin liikuntakielto päällä

ja taksikyydillä kulkee kouluun kuukauden verran,

mutta ihmeellistä on se, miten nopeasti

murtunut jalka voidaan saada kuntoon.

Nyt tekeillä toisen tyttären sukat.

Katsotaan koska sitten niitten omien vuoro on...

Houkuttelevia ovia

2011-10-28T20:35:00.002+03:00

oli joka puolella.

Niin avoinna kuin kiinnikin.

Kävelimme kaiket päivät aamusta iltaan.

Ovilta toisille.

Pubeissa oli juuri sellainen ajaton tunnelma,

että päivä ei lopu koskaan,

vaikka tässä nyt rauhassa istutaankin.

Luulen, että päivät olivat siellä pitempiä kuin täällä.

Ja ovet houkuttelevampia, ehdottomasti.

One grey Friday morning

2011-10-28T10:31:00.000+03:00

Päässä liian monta ajatusta

ja ruuhka.

Neulon mustaa ja harmaata.

Luen Tuulen varjoa.

Puhallan kynttilän sammuksiin aamupalan jäljiltä.

Helpottunut tästäkin parantelupäivästä,

keuhkot ja pää ihan väsyneet.

Taidan tehdä pizzaa illaksi.

Ja vaihtaisin keittiön kesäverhot punaisiin,

mutta löysin vain yhden.

Pääruuhkassa poukkoilevat kouluhommat.

Pitäisi, pitäisi.

Taisin joskus suunnitella,

että pitäisi-sanan tilalle otan käyttöön sanan tee.

Hieno, hieno suunnitelma.

Niitähän mulla riittää.

Jos nyt kuitenkin parantelen ensin

ja sitten terveenä ryhdyn tarmokkaaksi.

Ensi viikolla. Maanantaina.

Takuuvarma tämäkin suunnitelma.

Vähän surullinen, yksinäinen

2011-10-27T11:35:00.000+03:00

ja hyvin hiljainen parveke on meillä täällä.

Huomasin sen eilen,

kun kerrankin olin rauhassa kotona keskellä päivää.

Se on ollut unohduksissa monta viikkoa,

kaikkien juhlien, matkojen, kiireen ja syksynkin takia.

Tuuli oli vieraillut,

heittänyt pöytäliinan metsäaarteitteni suojaksi

(aarteet olivat hääkoristeluja varten kerättyjä),

puutarhani (se yksi kasvi) oli jo luovuttanut,

sanonut kesälle hyvästit.

Toisen penkin alta löytyi kukkapurkki

ja toisen alta maata viistäen kukkapuska.

Sen nostin pöydälle, uhmakkaasti,

napsin vielä kelvolliset oksat sisälle maljakkoon.

Siellä se nyt töröttää pöydällä surkeana

mutta persoonallisena litteine kukintoineen.

Kunhan saan tämän köhäni kuntoon,

lupaan huolehtia surullisen parvekkeen talviteloille.

Ehkä samoihin aikoihin kun kelloja siirretään,

kun autoon vaihdetaan talvirenkaat

ja kaivetaan vielä paksummat takit ja kengät esiin.

Sitten on kesähuoneenkin talviuniaika.

Rakastuin kaupunkiin

2011-10-25T20:31:00.002+03:00

jo tämän kaiken takia.

Ei pelkästään se, että kaikki ympärillä oli matalaa

ja jotenkin kotoisasti lähellä,

vaan myös se, että kaikki oli niin rosoisen kaunista.

Niin, että voi olla sekaisin vanhaa ja uutta,

värikästä ja rumaakin,

mutta kaikki asettui sopuisasti yhteen.

Me viihdyimme, ihan meidän kaupunki.

Heti ensi askeleilla.

Istuin vihreän, punaisen ja keltaisen oven edessä.

En osaisi valita kauneinta.

Tänään mieheltä tuli viesti kesken päivän.

Nyt Dublinissa kuulema tulvii.

Tuli ihan huoli. Ja ikäväkin.

Meidän päivinä tuli noin kymmenen sadepisaraa.

Kun on hetki sitten

2011-10-24T06:56:00.000+03:00

hiljaa mietiskellyt River Liffeyn varrella

nauttien täysin siemauksin Dublinin hengestä,

voi mennä tovi, että asettuu taas

tälle arkiselle tielle.

Pää on vielä ihan toisaalla,

Irlannin tuulissa.

Ilmassa siis yhä.

Ilmassa

2011-10-16T11:14:00.001+03:00

leijuen täällä mennään!

Lomalla, keskellä syksyä ja pimeneviä iltoja,

pää vielä juhlapilvissä

ja pian lennetään ihan oikeasti

pilvien halki Dubliniin.

Kouluun tein valokuvauksen tunnille

kuvasarjan odotuksen tunteesta.

Näin eräänä yönä unia kuvasarjastani

ja unessa taustalla soi niin kaunis musiikki.

Sama soi meillä häätanssina.

Tänään pakataan ja leijutaan,

luetaan opaskirjoja

ja ojennetaan kotinurkkia kuntoon,

jotta on sitten kiva palatakin.

Leijun myös vielä koulutunnelmissa.

Koko eilinen päivä

käytiin läpi kuvasarjoja,

ihailtiin ja analysoitiin, mietittiin ja ihmeteltiin.

Huikeaa saada keskittyä kaikessa rauhassa

kuvan katsomiseen, kuvalla ilmaisuun

ja kuvan analysointiin.

Totaalisen intensiivistä ja kiehtovaa.

Olin siellä missä minun kuuluukin olla.

Ja nyt täällä, kotona.

Lomalla!

2011-10-15T20:54:00.000+03:00

Taivas lupaa

2011-10-11T17:26:00.000+03:00

tuhansia tänään,

ihan villisti ja vapaudella.

Minä kuljen puolella teholla, uupuna.

Ottaisin taivaalta pehmeimmän pilven,

nukahtaisin hiljaa piiloon.

Mutta keitän kuitenkin kahvin,

ajattelen miten ihana oli se juhla.

Siitä en luovu,

mutta ilolla lasken pois jännityksen ja jatkuvan järjestelyn.

Ote tenttikirjasta on lempeä ote perusarjesta,

tällä mennään nyt,

keskitytään kotiasioihin, työhön ja kouluhommiin.

Paitsi että viikon päästä ollaan jo

karkuteillä muilla mailla

ja se jos mikä saa aikaan

ilokiljuvaa kuplintaa!

Meillä oli juhla

2011-10-10T20:30:00.000+03:00

ja se juhla oli niin kaunis.

Ihan kokonaan kaunis.

Nyt meillä on tässä arki
ja tämä arkikin on kaunis,

ihan kokonaan ja kaikkineen.

Täällä onnellinen rouva hei!

Huomenna

2011-10-07T23:12:00.000+03:00

tahdon.

Hehku

2011-10-04T07:08:00.001+03:00

harmaassa sateessa!

Jännityksen sunnuntai

2011-10-02T21:11:00.000+03:00

on ollut tänään

ja jännityksen viikko on edessä...

Hääjuhlamme on tulevana lauantaina.

Tänään kurkistelimme kirkkoa ja kuvauspaikkoja,

tapasimme herttaisen pappimme,

hihittelimme kaason kanssa,

kävin sovittamassa Mekkoa,

ihanaihanaihana!

Jännitin ja rauhotuin monen asian suhteen.

Tyyneys ja tasapaino olisivat nyt valttia :)

Uskomatonta

2011-10-01T16:45:00.000+03:00

mutta totista totta!

Olen viettänyt aikaa puutyöluokassa

ja saanut kasaan liimalevyleikkuulaudan!

Lempipuustani tammesta!

Tämä on kuulkaa niin hieno juttu että vau!

Työkalu- ja laitekammoisena tekniikkatuholaisena

sanon vielä, että uskomattoman ja hienon lisäksi

tämä on myös ihme!

Laitteet eivät hajonneet

ja kaikki raajat on tallella.

Olen tästä todella ylpeä.

Lämpimästi kiitän työpariani

sekä muita ihastuttavia seuralaisiani,

kuten myös pitkäpinnaista opettajaa,

jolle toivon erityisen rauhallista viikonlopun jatkoa!

Olen kotiutunut kouluviikon jälkeen

ja menen tästä silittelemään tammilautaani.

Pian asetan punaviinilasillisen sen päälle,

ihan juhlaa!

Tarinat

2011-09-28T23:29:00.000+03:00

työn tukena,

kirjoittanut Merja Mäkisalo-Ropponen.

Iltalukemisena täällä nyt

ja kunhan olen saanut luettua,

kirjoitan siitä reaktioesseen.

Hyvä valinta, kiinnostava kirja

tarinoiden ja tarinallisuuden merkityksestä

ihmisten kohtaamisessa ja ymmärryksessä.

Helmenä tälle päivälle

ja kirjan lukemisen hyväksi tueksi oli luento

narratiivisesta lähestymistavasta ohjaukseen.

Tämä kaikki puhuttelee minua tarinassani.

Täällä toisaalla

2011-09-27T21:40:00.001+03:00

koulumaailmassa vietän tämän viikon.

Nautin opinnoista.

Sekoilen tehtäväkasani kanssa.

Nauran ystävien seurassa hilpeänä.

J ä n n i t ä n h ä i t ä.

Ajatukset kotona-täällä-kotona.

Eilen minut yllätettiin kuohuviinillä,

hyvällä ruualla ja ihastuttavalla seuralla.

Niin paljon kaikkea hyvää

tämän jännityksen seuralaisena.

Onnekas olen.

Koti

2011-09-22T21:11:00.001+03:00

on nyt ojennettu sellaiseen kuosiin,

että huomenna voi juhlia!

Perinteisesti juhlistamme kotikolon suojissa

syyspäiväntasausta

ja tällä kertaa kesää muistellen.

Kun kurkkaan viime vuotista juhlaa,

olen vähän ihmeissäni.

Näyttää niin pimeältä, niin syvältä syksyltä.

Nyt minusta ei tunnu vielä ollenkaan siltä.

Tuntuu, että valo on tässä vielä,

lämminkin, sateesta huolimatta.

Kuin vielä kesä olisi, loppusuoralla kuitenkin.

Ehkä en ole ehtinyt miettiä pimeää,

sillä kun katson ulos, niin onhan siellä jo,

vahva pimeys.

Minulla on kuitenkin valo-olo

ja olen niin onnellinen siitä.

Syyspäiväntasaus on ollut minulle aina tärkeä,

juhlan paikka,

taitekohta,

sukellus syksyn salaisiin tunnelmiin.

Ihanaa aikaa.

Punainen

2011-09-21T22:54:00.000+03:00

on ajatusteni väri tällä hetkellä.

Näistäkin punaisista olisi vaikka koruksi juhlaan,

eikö vaan?

Tänään levoton olo,

harhaileva ajatus.

Olkoon tilapäistä,

palatkoon tyyneys huomiseksi, kiitos.

Tänään olen

2011-09-20T22:21:00.001+03:00

täytetty

metsävoimalla.

Tunnelmaharmaus

2011-09-19T18:08:00.000+03:00

tässä maailmassa nyt.

Syyssade, tuulen tuiske,

maanantai ja jauhelihakeitto.

Pesiytyisin, mökkiytyisin

vällyihin, kotinurkkiin, villoihin

jos vain voisin.

Keittäisin kaakaota, lukisin keskeneräistä laivamatkaa,

torkkuisin, sulautuisin harmauteen.

Mutta koska mulla on pari pikku hommaa

tällekin viikolle tässä tarjolla,

ja koska tytär piirsi mulle ihanista ihanimman piirroksen,

niin taidanpa pysytellä jalkeilla,

ehkäpä jopa vähän jalat irti maastakin,

pää pilviä hipoen.

Tule sinäkin!

Kotipäivä

2011-09-18T11:24:00.000+03:00

jolloin juon pieniä kupillisia kahvia,

mutta hitaasti ja paljon.

Ajatukset kolmen viikon päässä.

Kirjoitan muistilistoja,

selaan vanhoja muistiinpanoja,

leikkelen papereita, nauhoja,

tilaan kuvia ja mietin mitä vielä pitäisi

metsästä hakea.

Pientä ja ihanaa, tämä tunne tästä kaikesta.

Enkä tänään ajattele, ainakaan nyt heti, sitä,

mitä kaikkea muuta nämä viikot tulevat sisältämään.

Oma taikansa

2011-09-16T06:38:00.000+03:00

on näissä perjantaiaamuissa,

jolloin edessä on koulutie.

Monet kassit on taas pakattu

(enhän voi lähteä ilman kameraa,

kudinta tai virkkuuta,

villasukkia...

ja tietenkin vielä paperit ja kansiot

ja yöpymiskamppeet...)

ja tämä tyttö on valmiina lähtöön

sinne toiseen maailmaan.

Irti arjesta, siltä tuntuu,

vaikka kaikki koulutyöt painavatkin harteilla.

Meillä on hieno porukka siellä,

jo se vetää luokseen.

Tällä kertaa meillä on paljon

ohjauksen teoriaa

ja huomenna alkaa puutyöt.

Hei vaan, palaan lauantai-iltana!

Kesken viikon

2011-09-13T22:55:00.003+03:00

arki

a r k i

arkiarkiarkiarkiarki

Oikeastaan olet aika kaunis sana.

Koska tänään on

2011-09-12T17:08:00.003+03:00

hämärää ja kosteaa ja maanantaiankeus,

niin tarvitaan hieman keltaista

eiliseltä aurinkopäivältä ja metsäretkeltä.

Taitaa olla syksy nyt.

Tarvitsin kotiuduttuani työmaalta

suklaata ja kahvia,

vahvistavia sanoja ystävältä, kiitos,

ja sitten vähän tätä keltaista.

Kohta lähdetään lasten kanssa takkiostoksille,

kurkataan löytyisikö juhlavaatteitakin.

Niin ja morsiamelta puuttuu vielä kengät...

Viikon ruokaostokset pitäisi myös tehdä.

Illalla katson, saanko heräteltyä

opiskelijan minussa esiin,

on ollut ihan nukuksissa,

kun muut asiat ovat painaneet päälle.

Taidan tarvita c-vitamiinia.

Menin

2011-09-11T09:41:00.001+03:00

sumun halki aurinkoiseen Helsinkiin.

Oli sellainen kaaso-morsian-päivä.

Hyvä päivä.

Kiitos.

Ja Helsinki,

niinkuin ystäväkin,

oli niin kaunis.

Tänään pilvissä

2011-09-09T22:14:00.002+03:00

perjantaista,

huomisesta lauantaista,

oikeastaan aikalailla kaikesta.

Aamulla taivas oli täynnä

irrallisia pilviä,

sellaisia höytyväisiä, hassuja,

roikkuivat peltojen päällä,

silittelivät puitten latvoja,

sumun jäljiltä, suloiset.

Iltasella, vielä auringonlämmössä

merkillinen sateenkaarentapainen,

pienessä pilvenhattaraisessa.

Ei sateesta tietoakaan,

mutta väri säihkyi.

Piti kutsua perhe katsomaan,

luulin näkeväni näkyjä.

Ehkä se tuli näkyviin perjantain kunniaksi,

eikä syyttä!

Viikon mittaan

2011-09-08T18:13:00.000+03:00

tehdyillä hommilla ja nukutuilla tunneilla

on taipumus jättää jälkensä.

Tai pitäisi kai sanoa nukkumattomilla tunneilla.

Sillä hommia on ollut taas liikaa

ja sitä unta ihan liian vähän.

Mutta oli meillä kemut ja tehtiin vieraille rannekorut.

Piipahdin kirpparilla ja löysin mitä hainkin,

lautasia ja lasipurkin.

Kroppa pahassa jamassa, ei pilatesta tänään.

Ehkä hyväkin, olisin nukahtanut kesken venymisen.

Eikä koulutöille ole ollut sijaa, ei ajatustakaan.

Metsätarve, se on nyt.

Kävin pikavisiitillä nuuhkimassa,

toivon, että pian uudestaan.

Siellä henki kulki.

Kaikessa rauhassa.

Lempeät ovat tuulet

2011-09-06T17:44:00.000+03:00

ja vahvat ovat tunteet täällä nyt.

Syyskuinen onni.

Tulin töistä.

Lämmitin lapsille ruuan.

Keitin kahvin, istahdin tähän.

Tästä menen imurinvarteen

ja sitten päivän päätteeksi leivotaan,

sillä huomenna ekaluokkalainen saa synttärijuhlijoita luokseen.

Kuuntelin tarinoita

2011-09-04T14:23:00.001+03:00

ja kerroin omiakin,

näyttelin tunteita ja tilanteita,

leikin mörköhippaa,

nauroin ja surinkin.

Tein kuvansiirtokokeiluja

ja innostuin uusista tehtävistä.

Osittain olin kuutamolla,

mutta eihän aina voi olla heti kartalla,

eihän.

Meillä oli tarinateatteria ja luovaa askartelua,

niistä kuutamoasioista en nyt puhu mitään.

Tietenkin myös huippuseuraa,

ryhmässä suuria iloja

käsi kädessä suurien surujen kanssa.

Oli ihmeellistä keskittyä

ilman kaaostunnetta,

niin tarpeellista ja hyvää.

Kaaosta lievensi suuresti sekin,

että ystävän voimalla löytyi

Kangas Siihen Mekkoon.

Hui! Kiitos ;)

Tässä nyt syyskuu

2011-09-01T22:30:00.001+03:00

ja lupaus nähdä päivissä hyvää, kaunista.

Paljosta ja kaaoksesta huolimatta.

Lupaan.

Takana syksyn eka torstaipilates,

kehossa ihana uupumus nyt.

Venyin noin puoli metriä ylöspäin.

Edessä viimein syksyn ekat koulupäiväni,

oikealla ekalla kerralla olin tyttären kanssa sairaalassa.

Kiva lähteä,

koittaa päästä kärryille,

katsoa mihin tänä syksynä pystyy, ehtii.

Epävakaisia ajatuksia

2011-08-30T23:07:00.002+03:00

ja sekavia suunnitelmia.

Illoissa ei ehdi mitään.

Tunnit täyttyvät salamannopeasti

ja yölläkin herää siihen,

kun ukkonen pamauttaa voimalla läpi kerrankin syvän unen.

Ajatuksenpalasia lentää ympärillä,

joihinkin yllänkin, saan kiinni ja talteen,

osa karkaa hei vaan.

Surumielistä kaaosta.

Katselin lintujen perään tänään,

onneksi olin punaisissa valoissa, niin näin pitkään.

Lähtivät, hei vaan niillekin,

lämpimään terveisiä.

Parkkipaikalta löytyi perhonen.

Sen perhosen siivillä ei enää lennetä,

ei lähdetä lämpimään, ei minnekään.

Laitoin kehyksiiin.

Kaunotar,

rikkinäisenäkin.

Nyt tarvitsen vakaan unen.

Kaipais vähän vinkkejä

2011-08-28T23:15:00.000+03:00

sillä täällä miettii morsian vaatetustaan.

Kun on kyse minusta,

ratkaisut ja löydöt tehdään viime tipassa.

Ajoissa en voi tietää mitä haluan,

en kykene valintoihin,

vaan mielessä vilistää sata ja tuhat eri väriä ja ideaa.

Alkuperäisille pellava-aatoksille on jo huudeltu heipparallaa

ja nyt mennään mustissa.

Vaikeaa, on todella.

Tuo kukkainen mekkonen on hurmaava.

Lehdet olen selannut puhki,

kaupat kiertänyt moneen kertaan

ja en nyt enää taida ehtiä oikein tekemäänkään.

Haluaisin vain kohdata satumaisen mekon

ja mielellään hyvin pian, kiitos.

Yksi on kyllä kaapissa,

mutta mistäs tiedän onko se juuri SE?

Ainakin tarvitsen nyt yläosan sille mekolle.

Joko pikkuinen bolero

tai sitten oikein pitkä neuletakki.

Kumpi hyvänsä, niin haluaisin reunoissa olevan

aaltoilevaa hörhellystä, tiedätkö mitä tarkoitan?

Jos tiedät, niin kerro missä olisi tarjolla

joko valmis sellainen

tai sitten ihan loisto-ohje nopeasti neulottavaksi...

Punaista lankaa ostin jo, varmuudeksi.

(epätoivoista)

Löysin kyllä lehdestä ihanan sadetakin (yllä, Marimekkoa)

sekä tuollaisen syystakin tuossa alla.

Toisaalta, voisinhan tuonkin laittaa häihin päälleni,

onhan mieheni ollut aikoinaan jousiampuja...

Pitäisiköhän yllättää?

Raja

2011-08-27T20:25:00.001+03:00

Taitaa olla nyt raja-aika.

Kesän ja syksyn taite,

tuttu helle tuli ja toi kesäolon vielä,

ennenkuin tulee sitä muuta.

Koko päivän on tehnyt mieli uimaan,

sinne pienelle järvelle kesäpolun päähän.

Mutta onkin ollut niin paljon puuhaa tässä kotona,

sellaista, että piti avata kuovuviinikin, jotta jaksaa

ja sitten ei enää voinut autolla kurvata veden ääreen.

Mietin sitä vettä kuitenkin, uimista.

Se oli niin mukavaa tänä kesänä, pehmeää ja lämmintä.

Oltiin usein.

Ja uin kohti vastarantaa, ihan rauhassa, silmätkin kiinni.

Ajattelin sitä, miltä tuntuisi sukeltaa sinne horisonttiin,

vihreän metsän ja sinivihreän veden rajaan.

Kun piti silmiä vain hiukan auki, se raja sumeni,

katosi sen terävyys, yhtyi vesi ja metsä.

Jos olisin uinut tarpeeksi kauas,

olisin voinut kokeilla sukellusta,

olisiko siellä ollut jotain uutta, sumea raja-maa...

Mutta en uinut niin pitkälle.

Ajattelin vain.

Ja tänään en mennyt sinne järvelle ja nyt ajattelen sitä,

olisiko se vesi tuntunut vielä kesältä,

olisiko ollut vielä lämpö ja pehmeys,

vaikka ollaankin jo rajalla.

Vielä Nessebarista

2011-08-27T13:08:00.000+03:00

paloja.

Antiikinaikainen pieni ja hyvin kaunis kaupunki

on Unescon yksi suojelukohteista.

Turisteista huolimatta siellä oli

jotenkin ajaton tunnelma,

rauhallinen ja kiireetön.

Ja tämänkin muistan

2011-08-26T22:11:00.000+03:00

Nessebar

kesäkuu 2011

Matkamuistoja

2011-08-25T22:50:00.001+03:00

mielessä.

Rannalta.

Nainen kuin pilvi.

Kaunis, keveä poutapilvi.

-toinen kuva pojan ottama-

Kesän halki

2011-08-24T16:54:00.001+03:00

tulin tähän.

Fillarilla töistä hiekkatien mutkien kautta

ilahduttavassa kesähelteessä!

Vielä oli niittykukat,

kaaliperhoset,

poutapilvenhattarat

ja aurinko.

Olin nopeampi kuin moneen päivään,

melkein lensin kesätuulen mukana.

Aamuisin on toista.

Sumukosteus, hiljainen odotus,

pellot niin vahvat ja varmat

elokuun lopun väreissään.

Ne värit...

meinasin huomaamatta kulkea ohi,

silmät ummessa, ajatukset ihan muualla,

mutta onneksi viime hetkillä huomasin.

Vielä ehdin pellon laitaan rauhoittumaan,

lupaan itselleni.

Sitä ennen ajattelen vielä tätä kesää,

sen suloisia värejä,

valoa ja pehmeintä lämpöä.

Kohta on muuta.

Jotta muistaisin

2011-08-23T06:36:00.001+03:00

Katson

rauhassa

yhtä asiaa

kerrallaan.

501.

2011-08-21T15:16:00.003+03:00

postaus tämä tässä nyt, vau!

Kiitos sinulle, joka käyt kylässä,

lukemassa päiväkirjaani, katsomassa kuviani.

Ilman sinua en tätä pitäisi.

Niin tärkeäksi on tämä tullut,

välillä mietin miksi.

Ja sitäkin mietin, miksi on niin paljon vaikeampi

kirjoittaa oikeaa päiväkirjaa, sellaista ihan omaa, salaistakin.

Yritän aina välillä, ja kyllä pientä alkua on syntynytkin,

sitten se aina jää.

Ehkä juttu on siinä, että siitä puuttuu kuvat.

Ne, mitä tarvitsen ja mitkä tähän saan.

Aloitin tämän ajatuksella, että kuvat ovat tärkeämpiä.

Matkan varrella olen jäänyt kiinni sanoihinkin

ja olen niin iloinen siitä.

Kuin olisin löytänyt puuttuvan palan, vanhan toverin.

Kiitos sinulle, joka käyt,

maailmassani.

Näkymä

2011-08-20T18:54:00.000+03:00

sairaalan ikkunasta oli kaunis.

Siellä oli helppo viihtyä,

ei vain näkymän vaan myös

hirmuisen ystävällisen ja ammattitaitoisen henkilökunnan takia.

Nyt tytär kotona,

makaa sohvalla koipi pystyssä.

Otan lasin punaviiniä,

vietän lauantai-iltaa, oih!

Ps. näitä kuvia yritin tuohon

edellisen loppuun,

nyt asettuivat kiltisti

Kun on valmiina

2011-08-19T21:11:00.006+03:00

suunnitelmat ja aikataulut,

menot kirjattu kalenteriin,

kaikki ajateltu valmiiksi

ja jo menossa sairaslomalta töihin, kouluunkin viimein,

voi sitten käydä niin,

että kaikki meneekin uusiksi.

Niin tapahtui tällä viikolla.

Kaiken muun sijaan on istuskeltu pari päivää sairaalassa.

Eilen saatiin tytär ja murtunut jalka leikkaussalista takaisin.

Jalka korjattu, ruuvattu ja kokonaan kipsissä.

Kaikki siis hyvin, toipuminen on alkanut.

Välillä ei tarvita kuin yksi pieni

liukastus, väärin lähtenyt ponnistus,

kun aika pysähtyy

ja asioille löytyy toinen järjestys.

Ps. tämä blogger sekoilee,
ei anna kuvia tuonne alle,

mutta kummia ruutuja kyllä,

onkohan sekin murtunut

Makean nälkään

2011-08-17T00:35:00.003+03:00

tuli mulle tämä herkku

ihanalta Linnealta!

Kiitos sinulle huomiosta!

Tämän myötä kerrotaan

lempiväristä, lempiruoasta

sekä siitä, mihin haluaisi matkustaa...

VÄRI

on ehdottomasti vihreä.

Metsänvihreä, army-vihreä.

Ja aivan varmasti musta.

Ruskea ja punainen.

Murretut sävyt.

Kirkkaatkin.

Keltainen, ah keltainen!

Kirjava!

Ja nyt tässä loppukesässä ihan uusi väri,

tuolla alempana tuo kukkamekon purppura,

vai mikä se on...

ihana, ihana, en olen ennen huomannutkaan miten kaunis!

Niin ja meren sini, vihreä, harmaa..

HARMAA, oi harmaa!!

RUOKA

(juuri nyt tämän vatsapöpön läsnäollessa

pitäydyn banaanissa ja gefilusmehussa)

on hyvää

ja heikkouteni.

Isot annokset ovat lempiruokaa,

sanoo mies (itsestään puhuu, kai).

Pizza.

Miehen jauhelihakastike penne-pastalla.

Mummon perunavelli sipuli-sieni-hakkeluksella.

Tortillat.

Brie-juusto (onhan se ruoka?).

Briejuusto kinuskikastikkeella (jälkiruoka).

Täysjyväpatonki valkosuklaalevitteellä

(oli herkkuaamupala kesämatkalla).

Runsaat salaatit.

Tomaatti ja basilika.

Mamman karjalanpiirakat.

Äitin voileipäkakut.
Juustokakut.

Suklaa ja lakritsi yhdessä.

Punaviini.

Brie....
oi, anteeksi, villiinnyin pahasti.

Oli siis ruoasta kyse.

Joo, olen dietillä,

on ne yhdet juhlat tulossa.

MATKAKOHDE

minne haluaisin, missä en ole vielä käynyt.

Dublin.

Jäämeri.

Praha.

Pysyn tässä kohtaa kohtuudessa.

Kaikki matkat käy mulle, kiitos.

Haluaisin antaa herkun eteenpäin

Kässäopelle

Päivikille,

olkaas hyvät!

Hiljaisessa päivässä

2011-08-16T11:03:00.001+03:00

hämäränhyssyä, unta ja huilia.

Parantelen tautia, pahus.

Tässä kohtaa olisi enemmän käyttöä

hulvattomalle energialataukselle

kuin tälle toimintakyvyttömälle aivottomuudelle.

Hain kukkia

2011-08-14T21:59:00.002+03:00

itselleni.

Kelvoton koululainen ryhdistäytyi ja

sai kesäloikoilun jälkeen otteen hommista.

Ensimmäinen tehtävä palautettu,

seuraavat odottavat kiltisti pinossa,

huomenna jatkan ihan uudella tarmolla.

Tasapainoa ylläpitääkseni
tein välipalakirjapinon
tehtäväpinon viereen.

Ihana herkkupala

2011-08-14T01:37:00.001+03:00

tämä suloinen pieni hääkirja.

Sen kanssa on helppo lentää haaveisiin,

suunnitella ihania, ajatella kauniita,

kuvitella ehtivänsä näpertää pieniä hurmaavia yksityiskohtia

hääpäivää sulostuttamaan!

Erityisesti kun on pukeutunut kukkamekkoon,

kaikki on mahdollista, haaveetkin!

Lopulta

2011-08-12T23:40:00.001+03:00

kaikki löytää paikkansa,

asiat ratkaisunsa.

Oikeassa hetkessä, oikein sanoin.

Ennen niitä on aika

palaverille jos toisellekin.

7

2011-08-11T22:15:00.001+03:00

vuotias tyttö meillä tänään.

Nukkuu tuhisee väsyneenä,

kahden onnellisen koulupäivän

ja vielä synttäripäivänkin uuvuttamana.

Reipas ja innokas hymytyttö.

Rakastaa uimista,

piirtämistä, soittamista ja pitkiä leikkejä.

Kesämatkallamme hän oli elementissään,

nautti joka hetkestä, eniten vedessä.

Meillä on nyt kolme koululaista.

Ei enää yhtään ihan pientä.

Niisk.

Niin paljon uusia tuulia

2011-08-09T22:36:00.000+03:00

tällä viikolla täällä meillä.

Alkuja, uusia ihmisiä,harjoittelua, tottumista, jännittämistäkin.

Lomaluopumista lapsilla, arki-iloa minulla.

Onneksi on paljon vanhaakin, mistä pitää kiinni,

mihin voi taas tarttua, jo valmiiksi tuttua.

Selätin erään paniikinkin,

tai no, mies sai järjen päähäni, taas kerran.

Nyt kohtuullinen rauha mielessä

syksyn suhteen, sen, että miten kaiken ehtii.

Palaan taas siihen ajatukseen, että asia kerrallaan.

Muistaisinko nyt kauemmin kuin viikon? Toivottavasti.

Saatiin hääkutsut postiin.

Kirjoitettiin kuoret kynttilänvalossa parvekkeella

eräänä vielä kesälämpöisenä iltana.

Halityynyt

2011-08-07T12:21:00.000+03:00

syntyivät terapiaompelun tuloksena.

Täällä kaivataan jo kovasti lapsia kotiin,

huomenna tulevat mummin kanssa.

Jokaista odottaa nyt oma halityyny.

Pienimmälle siitä lempipaidasta pieni pehmeä halittava,

toisesta paidasta tyyny sai isonkin norsun kylkeensä.

Pojalle vanhasta yöpaidasta tyyny kainaloon.

Sai paidan aikoinaan vitsinä, oli suuri hyttysvihaaja,

Finnish Air Force herätti hilpeyttä!

Ja isommalle tytölle niistä virkatuista neliöistä tyyny.

Hassua, miten sama kuvio eri väreillä virkattuna

näyttää ihan erilaiselta.

Vanut loppuivat kesken, ja koska haluan vältellä

uusien materiaalien ostamista

(jollei ole ihan pakko),

täytin yhden tyynyistä vanhan, pehmeän lakanan suikaleilla.

Toimii, ja trikoopaitojen jämätkin toimisivat varmasti.

Sen sijaan

2011-08-04T00:00:00.001+03:00

että kelvoton koululainen olisi ahertanut

rästissä edelleen olevien kirjoitustehtävien parissa,

hän on kyllä tehnyt hääkutsut valmiiksi,

virkannut neliöitä tytön lempiväreillä,

harrastanut terapiaompelua

(kun ei kykene suoriutumaan tehtävistä,

siksi terapian tarpeessa),

värjännyt vihreällä

ja pakannut kamerarepun.

Huomenna pääsen pienelle retkelle!

Vesi kuin metsä

2011-08-03T15:39:00.001+03:00

oli sunnuntaina, kun tytön kanssa käytiin

hiljaisella järvellä uimassa, kaksin,

ennenkuin lapset lähtivät reissuille.

Niin vihreää oli, puut vedessä, vesi puissa,

kuin olisivat olleet yhtä,

siellä oli hyvä ja lämpöisen pehmeä uida.

Uin metsässä,

vesimetsässä, metsävedessä.

Pääsin tänään aikaisin kotiin.

Luin, torkahtelin, kuuntelin iltapäivää sohvalla.

Olisi ihan uintipäivä tänään, niin lämmin,

vaikka aamulla kuuden aikaan meinasin kohmeentua.

Lenkillekin haikailin, mutta nyt huilittava ja paranneltava

huono olotila vatsassa, äkkiä pois hus.

Ehkä nyt on se hetki, että tartun kirjoitushommiin.

Voinhan silti ajatuksissani

kellua metsävedessä.

Bulgariassa Burgasin kaupungissa

2011-08-02T20:43:00.000+03:00

katselin enimmäkseen korkeuksiin,

näin kaunista vanhaa sekä

mennen maailman rähjäisiä muistoja.

Lehmuksen kukat tuoksuivat auringon alla

ja minä ihastuin kaupunkiin.

Arkena

2011-08-02T07:32:00.001+03:00

voi kuitenkin leijua lomamuistoissa, vahvana.

Leijuvaa, hyvää arkipäivää sinullekin!

Haikeus on hiipinyt minuun

2011-08-01T09:01:00.001+03:00

yhtä aikaa elokuun kanssa.

Ompelin tytön housuihin paikan.

Housut repesivät edellisellä reissulla,

ja hän halusi ne mukaansa seuraavalle.

Leikattiin liian pienestä lempipaidasta norsu,

tyttö kiljahti sen olevan ihastuttava!

Ja taas pakattiin, taas lähtivät, kaikki kolme, koko viikoksi.

Haikeana senkin takia.

Lapsilla on ihanaa, lomaa vielä, muualla, irti kotoa.

Ja minä odotan jo, että koulut alkavat,

saadaan heidät kunnolla kotiin.

On tässä elokuussa haikeus, onhan.

Se tuntuu ihan sisällä, hiljaisena, mutta tummana.

Samalla elokuu saa kuplia aikaan,

ei sellaisia kuin kevät, vaan toisenlaisia,

syvempiä, pehmeämpiä, vahvempia.

Elokuu on ihana, rakas.

Hiirenvirnat ovat varmaan lempiluonnonkukkiani.

Villejä, vallattomia, herkkiä, hurmaavia.

Niitä ottaisin hääkimppuuni, mutta lokakuussa se on mahdotonta.

Niissäkin on haikeus, minusta, kaunis haikeus.

Teen niistä rakkauskimpun, tässä elokuussa.

Hiljainen talo

2011-07-31T08:52:00.003+03:00

yksinäinen mökki

vinksahtanut lato

vanha rakennus

kääntää katseeni, vetää puoleensa.

Ajattelen niille menneisyyden, elämän.

Totuutta en tiedä, mutta voin kurkistaa ja kuvitella.

Vanhempieni naapurissa on hiljainen, vanha talo.

Villiintynyt pihapiiri, omenapuita, pitkää heinää.

Kurkisteltiin äidin kanssa ihan vähän, varovasti.

Siellä asui mummo, muistan sen, olin itse pikkutyttö.

Ja muistan lehmät, laidunsivat alapellolla.

Mummo ja lehmät tekevät elämän, liikkeen, ei tarvitse kuvitella.

Sitten kun vuodet etenevät,

ollaan niiltä kulmilta poissa,

lehmät lähtevät, mummo varmaan oli vielä pitkään, en tiedä.

Kun sitten palailtiin takaisin, talo onkin hiljainen, hiljainen.

Hyvin yksinäinen, vaikka on ne omenapuut,

kuusi on kasvanut kuin suojellakseen,

kuin hiljainen talo vähitellen piiloutuisi suojelevan kuusensa taakse,

ehkä suunnittelee häviämistä kokonaan, mummonsa luokse.

Ikkunassa on kaunis verho, se näyttää raikkaalta.

Keinutuolin kulma näkyy,

ei kiiku vaan on paikallaan.

Enhän tiedä, vaikka iltahämärissä mummo tulisikin,

istahtaisi ja kiikkustuoli narahtaisi, aloittaisi liikkeen.

Siellä oli kokonainen elämä,

mitäköhän mummo mietti tuolissaan,

ehtikö istua ja katsella ikkunasta lehmiään, omenapuita.

Kuunteliko radiota, neuloikohan sukkaa, nauroiko.

Luulen, että varmasti ainakin hymyili,

verhokin on niin kaunis, olen varma, että siellä on ollut hyvä olla.

Vähän rempsallaan

2011-07-29T22:57:00.001+03:00

ajatukset, asiat, tekemiset,

hujan hajan leväällään.

Pitänee tehdä listoja, pinoja, aikatauluja,

koota ajatukset ja niputtaa mietteet,

suoristaa selkä ja piukentaa vatsalihakset,

hengittää sisään ja ulos, rauhallisesti.

Taidan aloittaa siivoamisella huomenna.

Viime kerrasta kun on aikaa, paljon.

Olen odotellut viileitä päiviä,

ei oo, ei tuu,

hikoilenpa sitten kunnolla mopin varressa.

Tai sitten en.

On hyvä kirjakin kesken.

Hetki juhlassa

2011-07-27T20:07:00.005+03:00

. . .

On ihmisiä ja on paikkoja, tilanteita,
jotka sopivat toisillensa täydellisesti,
kuin ne olisi luotu toisiaan varten,
olemaan aina niin.

Minä näin tytön ja näin kirkon,
näin tytön kirkossa.
Olivat niin kauniita yhdessä.

Ohhoh olinkin lomalla

2011-07-26T17:18:00.003+03:00

ihan kesken arjen, yllättäin pikkupikkuvapaalla!
Oltiin juhlissa, metsässä, saunassa,
äidin herkkujen äärellä, auringossa,
Porvoossa, omenapuun alla, laiturilla,
kirkossa, muistoissa, matkalla
ja nyt ollaan kotona.

Tarpeellinen pieni vapaus.
Metsässä äiti näytti ison kiven kolosta
pikkuruisen linnunpesän,
ihan salaisen, hiljaisen, suloisen.
Kuin pakopaikka, turvaisa pesä.
Lennän sinne sitten lomalle,
kun arki alkaa väsyttää.
Nyt olen virtaa täynnä.

Kuin puu

2011-07-21T20:32:00.008+03:00

pitäisi seistä, sanotaan lehdessä.
Nauratti, kun sen löysin, sillä olin juuri
ajatellut vuoden takaisia mietteitäni.
Löysin tuon ihanan hame-kuvan ja herkkureseptin,
perhoskankaankin,
aikoinaan ystävältä saadun aarteen.

Häiveitä elokuusta, viestejä syksystä.
Värit pelloilla muuttuneet,
ilmassa henkäys viileyttä, hellekin on jo toisenlainen.
Elokuu,
tuulet kuiskivat hyvästejä.

Kauneutta

2011-07-20T08:19:00.002+03:00

...